Kuva: Janne Kaulanen

Porojen erotusaidat ja rajaesteaidat ovat tuttu näky pohjoisen eräilijöille. Ne ovat osa pohjoisinta rakennuskulttuuriamme, joka kertoo paljon yhdestä Lapin keskeisimmästä elinkeinosta, poronhoidosta, ja sen historiallisesta kehityksestä.

Vaikka aitausten käyttöarvo on vähentynyt, ovat esimerkiksi valtakuntien väliset aidat edelleen tärkeitä ja niiden ylläpito sekä korjaus työllistävät paliskuntia.

”Tänäkin syksynä norjalaisten porot ovat pyrkineet tuhatmäärin Suomen puolelle Utsjoelle, koska Norjan puolella on melkoisia ongelmia rajaesteaidoissa”, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Museovirasto tarttui toimeen

Poronhoidossa tapahtuneiden muutosten vuoksi perinteiset aidat ovat jääneet monin paikoin tarpeettomiksi. Tästä puolestaan on seurannut aitauksien rappeutuminen. Osa niistä on suorastaan romahtanut.

Museovirasto huolestui vanhimpien poroaitojen kohtalosta ja kunnostutti Pohjois-Lapin aita-alueita. Restaurointikäsittelyyn pääsivät Inarin Sallivaaran ja Kittilän Sammalselän erotusaidat, 1700-luvun loppupuolella valmistunut Savukosken Saarivaaran aita sekä Utsjoen Erttegvárrin kiviaita. Myös Utsjoen Petsikkotunturin erotuspaikkaa ehostettiin.

”Toimiessani Museovirastossa, kunnostimme työllisyystöinä neljä poroaitaa ja kolme näiden yhteydessä ollutta kämppää. Yksi aidoista oli ladottu kivistä, koska se sijaitsi Utsjoella puurajan yläpuolella”, muistelee aiheesta kirjankin julkaissut Teppo Korhonen.

Museoviraston projektissa selvitettiin sekä aktiivikäytössä olevien että käytöstä jääneiden erotusaitojen määrä ja sijainti. Näitä löytyi yhteensä yli 500 kohdetta, joiden joukosta seulottiin kyseiset puolenkymmentä sijainniltaan, historialtaan ja rakenteeltaan toisistaan poikkeavaa kohdetta.

”Aidat kausiasutuksineen ovat olleet tärkeä kiintopiste pohjoisen asukkaille. Poroerotukset olivat vuoden tärkeimpiä tapahtumia sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Niihin keräännyttiin joukolla tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Samalla tehtiin kauppaa ja pidettiin hauskaa”, tietää Korhonen.

Museoviraston rakennuspäällikkö Kari Nikkanen puolestaan muistaa Sallivaaran ja Sammalselän hirsirakenteisten aitojen olleen varsin huonokuntoisia, monin paikoin jo romahtaneitakin.

”Osittain ne jouduttiin rakentamaan uudelleen vanhan mallin mukaisesti. Saarivaarassa kunnostettiin 400 metriä satavuotiasta honkahirsistä tehtyä perkka-aitaa ja 500 metriä riukuaitaa. Lisäksi kunnostimme näiden kohteiden tuntumassa sijaitsevia vanhoja hirsikämppiä”, kertoo Nikkanen.

Retkeilijän kiintopisteitä

Erotusaitakokonaisuudet kunnostettiin elinkeino-, kulttuuri- ja maisemahistoriallisesti arvokkaina rakennelmina. Ne ovatkin nykyisin ennen muuta matkailullisia nähtävyys- ja elämyskohteita.

”Sammalselässä, Sallivaarassa ja Saarivaarassa on myös sellaisia kämppiä, joita retkeilijät voivat käyttää. Kaikki mainitut erotusaidat kämppineen löytyvät uusimmista tie- ja retkeilykartoista”, viestii Nikkanen.

Kämpät restauroitiin käyttökuntoisiksi ja ne ovat valtion omaisuutta. Ne, joiden kiistaton omistusoikeus voitiin ennen restaurointia todeta, luovutettiin entisten omistajien nautintaan käytettäviksi luontaiselinkeinotöiden tukikohtina.

Kunnostettuja poroaitoja käytetään edelleen paliskuntien kesäerotuksissa eli vasanmerkinnässä.

”Tämä on ympäristön ilmeen kannalta tärkeää. Ilman käyttöä, kaarteiden sisäpuolinen kasvusto pääsee tallomisen puutteessa rehevöitymään. Käytössä aitausalueiden kenttämäisyys säilyy”, tietää rakennuspäällikkö Nikkanen.

Janne Kaulanen

 

Museoviraston kunnostamat kohteet

Petsikkotunturin erotuspaikka, Utsjoki: Utsjoen maantien itäpuolisella puuttomalla tunturialueella. Paikassa suuri porokaarre ja useita kämppiä.

Sallivaaran erotuspaikka, Inari: 1800-luvulta periytyvä erotuspaikka Lemmenjoen kansallispuistossa, Repojoen pohjoispuolella. Alueella yhdeksän kunnostettua kämppää. Inari-Kittilä-maantien paikoitusalueelta lähtee 6 km pitkospuupolku. Selkeät opasteet ja infotaulu.

Sammalselän erotuspaikka, Kittilä: Sammalselän vaaran itäpuolella. Aidan itäpuolella on Paanosenkurun purojuotti ja kapea Vaalajärvi. Nykyiset aidat rakennettu vanhempien aitojen sisäpuolelle. Kahdeksan suurta kämppää poromiesten majoitustiloina.

Saarivaaran poroaita, Savukoski: Tanhuan eteläpuolella, Luiron länsirannalla. Aita ollut nykyisellä paikallaan jo 1700-luvulta, joten se on merkittävä Metsä-Lapin porotalouden muistomerkki. Muutamia kämppiä.

Erttegvárrin kivinen erotusaita, Utsjoki: Noin 13 km Utsjokivarren Patonivan kylästä länteen. Harvinainen kivikaarre tunturissa. Rakennettu 1800-luvun alussa.

Lähde: Korhonen, Teppo; Kylät ja talot muuttuvat. Museovirasto ja Ympäristöministeriö. Helsinki 1993.

Janne Kaulasen artikkeli julkaistiin Erä-lehdessä 1-2/2011. Katso täältä, mitä muuta luettavaa uudesta Erästä löytyy!