Akkuporakoneet ovat parissa vuodessa nousseet suosioon jääkairojen voimanlähteinä. Näin saat nipun reikiä, kun omat voimat ehtyvät pilkillä.
Kairasta poistetaan vintilä ja sen tilalle kiinnitetään pultilla porakonesovitin. Akkuporan istukka kiristetään huolellisesti sovittimeen. Poran nopeudenvalitsin napsautetaan alimmalle vaihteelle, joka on yleensä merkitty ykkösellä.
Reikä on paras tehdä kohtaan, jossa jää on kuivaa. Märältä jäältä aloitettaessa todennäköisyys kairan jumiutumiseen on suuri.
Kairaa ei saa painaa väkisin, vaan pikemminkin sitä on parempi kannatella ja keventää nostelemalla välillä varovasti ylöspäin.
Kuivassa jäässä kaira rouskuttaa reiän yleensä melko kevyesti kertavedolla. Ennemmin tai myöhemmin terä kuitenkin napsahtaa jumiin jäähän, ja varomaton kairaaja saa silloin porakoneesta helposti näpeilleen.
Siksi porattaessa on syytä olla valppaana ja pitää koko ajan molemmin käsin kiinni koneesta. Käsille hyppiminen vähenee oleellisesti, jos porassa on myös toiselle kädelle kahva, josta saa tukevan otteen.
Kun reikä on valmis, sohjon voi poistaa avannosta pyöräyttämällä porakonetta muutaman kerran rivakasti. Pyörivän terän kanssa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana, sillä se leikkaa helposti saappaankärjen rikki.
Konevoimin kairaaminen sujuu niin kauan, kun kaira on terävä. Kiviin kolistelluilla tai tylsillä teräpaloilla kaira jauhaa tehottomasti ja vahvankin koneen isosta akusta loppuu melko nopeasti virta.
Yhtäkään akkuporakonetta ei ole suunniteltu jään rei’ittämiseen, joten takuu tuskin korvaa kairaushommissa hajotettua porakonetta. Siksi akkuporan kuntoa on syytä tarkkailla. Etenkin sen vaihteisto on kovilla.
Mikäli pora alkaa pitää epätavallista ääntä tai esim. akku kuumenee voimakkaasti, on kairaaminen syytä lopettaa heti.
Heikki Viitanen
| Erä-lehti teki vertailun edullisista akkuporakoneista. Osta artikkeli tästä hintaan 3 (kestotilaajille ilmainen) tai lue se uusimmasta Erästä 1&2-2011! |
