Juha Jormanainen: Suurriistan metsästäjän opasErä-lehden pitkäaikainen avustaja Juha Jormanainen on laatinut oppaan kotimaisen suurriistan metsästäjille. Yli 200-sivuinen teos käsittelee monipuolisesti hirven, valkohäntäpeuran, metsäkauriin, karhun ja majavan metsästystä.

Myös metso ja teeri ovat tässä oppaassa suurriistaa. Mielestäni tekijä on tehnyt oikean ratkaisun. Baltiassa näitä lintuja arvostetaan erittäin paljon ja Keski-Euroopassa ne ovat tarunhohtoisia Pohjolan erämetsien lintuja – todellista suurriistaa.

Läpi oppaan kulkee tekijän vankka käsitys siitä, että vain säännöllinen ja monipuolinen harjoittelu omilla aseilla tuo tulosta. Hyvää ampumataitoa ei korvaa paraskaan ase. Kokeneena metsästäjänä Jormanainen toisaalta tietää, että varsinkin suurriistan metsästys on hermopeliä, jossa joskus tapahtuu epäonnistumisia aivan hyvistäkin paikoista.

Tekijä paneutuu oppaassaan erittäin perusteellisesti pohtimaan kullekin riistaeläimelle sopivaa kaliiperia ja luotia. Tässä oppaassa suurriista kaadetaan useimmiten luodilla – harvemmin hauleilla.

Jormanaisen aseteesit ovat mielenkiintoisia. Mikä parasta, niistä kuvastuvat tekijän omat kokemukset. Hän ei väitä, että jokin kaliiperi olisi ehdottomasti parempi kuin toinen, mutta kertoo, mitä hän itse käyttää ja perustelee valintansa. Ajattelemisen aihetta lukija saa varmasti.

Esimerkiksi kaurisjahtiin 9,3×66 Sako tai .338 Lapua Magnum peurajahtiin on mielestäni aika hurja juttu. Toisaalta, kuten tekijä kertoo omasta kokemuksestaan, lihaa ei mene hukkaan, koska raskas ja hidas luoti ei aiheuta verenpurkaumia kuten nopeat ja kevyet luodit.

Vähäinen lihahävikki onkin varmasti tekijän mieleen, koska hänet tunnetaan intohimoisena riistaruokien tuntijana ja kokeilijana. Kokeneimmatkin metsästäjät voisivat lukea erityisen tarkasti oppaan lihankäsittelyä käsittelevän osion. Kaadon jälkeen moni pilaa osaamattomuuttaan tai huolimattomuuttaan arvokkaan saaliin lihoineen ja trofeineen.

Ainakin itse tunsin pienen pistoksen. Meidän metsästäjien tulisi toimia alusta loppuun hienojen riistaeläinten arvokkuuden vaatimalla tavalla.

Jormanaisen mielestä raakakypsyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, jos mielii mureaa ja maukasta lihaa. Hienoa riistan makua ei saa peittää ylenpalttisella maustamisella.

Toisaalta kaikkea kannattaa kokeilla ja riistasta voi käyttää lähes kaiken. Vai mitä tuumaatte paahdetuista maissintähkistä, joita dippaillaan majavanhännän nesteisiin!

Samasta läpyskähännästä saa kuulemma myös erinomaisen snapsin, kun lisää majavan hajurauhasen kirkkaaseen viinaan ja antaa muhia kuukauden päivät ikkunanlaudalla. Alkon snapsit ovat tekijän mukaan pelkkää muumijaffaa sen rinnalla. Ei muuta kuin Waidmannsheil!

Suuria tunteita esiintyy usein, kun selvitellään kenelle kuuluu komean karhun tai hirven trofee ja talja. Suurriistan metsästäjän opas aivan perustellusti käsittelee myös tätä aihetta, joka varsinkin kiväärijahdeissa johtaa usein lihaviin riitoihin.

Kirjoittaja kertoo joukon omia kokemuksiaan, joissa on päädytty täysin käsittämättömiin ratkaisuihin. Valitettavasti varmasti moni lukijakin tietää vastaavia tapauksia, jossa trofee komistaa väärän metsästäjän kotia.

Suurriistan metsästäjän oppaalla on paljon annettavaa, vaikka ei varsinaisesti jahtaisikaan suurriistaa. Myös varsin kokeneet metsämiehet ja -naiset saavat uusia näkökulmia opasta lukiessaan. Ainakin itseäni ilahdutti tekijän tyyli kannustaa kokeilemaan perinteisestä poikkeavia metsästystapoja ja -taktiikoita.

Tekijällä on laaja kenttäkokemus testien vetäjänä ja hän on selvitellyt mm. eri materiaalien soveltuvuutta metsästysjalkineissa ja -vaatteissa. Itseäni hieman ihmetytti, miksi oppaassa esitellään eräitä vaate- ja kenkämalleja. Tuote-esittelyt eivät mielestäni oikein sovi muuten ansiokkaaseen ja ajattomaan kirjaan, jonka elinkaari on varmasti paljon pitempi kuin jonkin tietyn metsästysasun.

Suurriistan metsästäjän opas:Juha Jormanainen, 240 sivua, Ajatus Kirjat 2005

Jyrki Havas