Erä-lehdenkin sivuilta tuttu eräopas Jouni Laaksonen on toimittanut Kainuun luontokohdeoppaan. Kirja tuli tarpeeseen, koska Kainuun tunnettuus on maakunnan retkeilymahdollisuuksiin nähden huono. Alue on jostain syystä pudonnut Pohjois-Karjalan ja Kuusamon väliin.
Jotain asiantilasta paljastaa se, että kun Erä järjesti äänestyksen maamme parhaista vaellusalueista, maakunnasta pääsi Hossan retkeilyalue sijalle 15 ja Vuokatin ympäristö sijalle 20.
Opas esittelee noin sata luontokohdetta, jotka sijaitsevat melko tasaisesti eri puolilla maakuntaa. Vaikka teoksen julkaisija on Kainuun luonnonsuojelupiiri, kohteet eivät ole vain ”aktivistien” hiljentymispaikkoja. Suurin osa on merkittyjä reittejä ja vain neljännes kohteista vaatii suunnistustaitoa. Nämä retkeilyrakenteita vailla olevat kohteet ovat mm. soiden tai vanhojen metsien suojelualueita, vaikeakulkuisia puronvarsia ja rotkolaaksoja. Juuri niissä on mahdollista kohdata täysin koskematon luonto.
Vaikka tunnen itsekin maakuntaa kohtalaisesti, löysin kirjasta runsaan joukon kohteita, joista en tiennyt mitään ja joihin täytyy käydä tutustumassa. Maakunnassa on kaksi luonnonpuistoa, Paljakka ja Ulvinsalo, sekä kaksi kansallispuistoa Hiidenportin ja Rokuan kansallispuistot ja lisäksi osittain Pohjois-Savossa sijaitseva Tiilikkajärven kansallispuisto.
Muita suojelualueita ovat mm. Talaskangas, Vuokatti, Kuirivaara, Siikavaara, Jonkerinsalo, Lentua, Elimyssalo, Iso-Palonen ja Maariasärkät, Murhisalo sekä Martinselkonen.
Maakunnassa on Hossan lisäksi toinenkin valtion retkeilyalue eli Oulujärvi.
Ehkä siitä voi tekijöille antaa hiukan sapiskaa, että maakunnan toinen luonnonpuisto, Ulvinsalo, jossa ei ole retkeilijöille tarkoitettua luontopolkua, on jätetty esittelemättä. Ymmärrän, ettei sinne haluta ylen määrin retkeilijöitä. Mutta hiukan neuvostoliittolaiselta vaikuttaa ratkaisu, ettei edes perustella, miksi se on niin poikkeuksellisen tiukasti suojeltu.
Vuosi sitten ilmestyi hiukan samantapainen Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, johon tätä kirjaa tulee verranneeksi. Pohjois-Karjalan opas on varsinaisen teemansa lisäksi monipuolinen matkailun tietosanakirja.
Kainuun luontokohdeopas on rajattu tiukemmin luontoarvoihin. Ratkaisu on sikäli hyvä, että se pitää kirjan paremmin ehyenä kokonaisuutena. Lisäksi kirjassa on hienoja tietoiskuja, esimerkkeinä Pieni suosanasto, Hiidenlinna ja myyttinen tunnelma ja Koskisodista Ystävyydenpuistoon. Osa liittyy kulttuurihistoriaan kuten Kajaanin linnan vaiheiden kuvaus, Kalewan pojat ja Kalevala ja Tervan valmistus ja kuljetus. Lisäksi tekstin ohessa on pieniä tunnelmapalasia.
Koska kirjan toimittaja on autiotupakirjan tekijä Jouni Laaksonen, on selvää, että tuvat on esitelty.
Omintakeinen yksityiskohta on jakso, jossa käsitellään meluttomuutta ja valosaasteettomuutta. Kaupunkimaisessa elämänmuodossamme hiljaisuus ja pimeys ovat muuttuneet harvinaisuuksiksi. Luettelo Kainuun merkittävimmistä hiljaisista alueista on hieno oivallus.
Teos on jaettu kolmeen alueeseen: Oulujärven ympäristöön, Vaara-Kainuuseen ja itärajalla sijaitsevaan Metsä-Kainuuseen. Jaottelu helpottaa kohteitten löytämistä. Lopussa esitellään maakunnan pitkät vaellusreitit ja niiden tämänhetkinen kunto sekä erilaiset lajiharrastusmahdollisuudet (suurnisäkkäät, liito-orava jne), vesiretkeily, hiihtoretkeily ja pyöräretkeily.
Jokainen kohdeselostus on varustettu selkein symbolein, jotka ilmaisevat kohteen vaativuuden, statuksen (onko luontokohde hieno vai erityisen hieno), maaston laadun (pääseekö ainakin johonkin osaan lenkkitossuin vai vaaditaanko saappaita tai vaelluskenkiä sekä luontokohteen tyypin (esim. vanhat metsät, suot, lehdot jne). Lopuksi symbolein on esitelty kohteen palveluvarustus.
Yksi selkeä puute kirjassa kuitenkin on. Siitä puuttuvat tykkänään esiteltyjen luontokohteiden piirroskartat. Reittiselostukset sinänsä on huolellisesti tehty, mutta viitteellinenkin kartta auttaisi hahmottamaan paremmin reitin tai kohteen luonnetta.
Kainuun luontokohdeopas:Jouni Laaksonen (toim), 272 sivua, Edita 2005
Pertti Rovamo
