Haukikalassa oltaessa tulee saaliiksi useinkin kaloja, joita ei haluta pitää. Joko kalat ovat liian pieniä tai limiitti on muuten vain täynnä, mutta kalastusta halutaan kuitenkin jatkaa.
Varsinkin pikkuhauet ovat hämmästyttävän ahneita ja hotkaisevat vieheen syvälle kitusiinsa vaikeuttaen hellävaraista irrottamista.
Eniten ongelman kanssa joutuu taistelemaan monikoukkuisia vaappuja käytettäessä. Koukkujen määrää voi tietysti vähentää, mutta yhdenkin syvälle sekä ylä- että alaleukaan takertuneen kolmihaaran irrottaminen voi viedä aikaa. Kuitenkin kala olisi vapautettava ainakin lämpimän veden aikaan mahdollisimman nopeasti.
Itse kalastan haukea useimmiten jigeillä tai perholla. Yksihaaraisesta jigikoukusta puristan tavallisesti väkäsen pihdeillä kasaan ja saman teen usein myös haukiperhokoukuille. Kaikesta huolimatta silloin tällöin varsinkin kevyen perhon hauki imaisee vesivirran mukana niin syvälle kurkkuun, että aiotusta kalan päästämisestä takaisin kasvamaan ei tule mitään, vaan saalis päätyy pannulle.
On kuitenkin vielä yksi mahdollisuus. Jätetään se viimeinenkin yksihaara pois ja kalastetaan haukia koukuttomalla vieheellä!
Erityisesti Yhdysvaltojen etelävaltioissa on jo pitkään kalastettu sikäläistä nokkakalaa (gar) koukuttomilla perhoilla. Syy perhotyypin valintaan on se, että kalan luiseen nokkaan eivät koukkujen kärjet yksinkertaisesti uppoa. Puretusta köydestä rakennetut perhot sotkeutuvat sen sijaan tehokkaasti sen hammastarhaan ja pysyvät kiinni hypyissäkin.
Miksei sama konsti tepsisi myös meikäläiselle hauelle, jonka suu on täynnä taaksepäin sojottavia piikkejä?
Timo Kilpeläinen
Lue lisää Erä 13-2006!
