soutumatka

Helsinkiläinen melontaseura Melaveikot on järjestänyt Suomenlahden ylityksiä säännöllisesti vuodesta 1988 saakka. Lajin konkari Yrjö Lindroos on esitellyt turvallisuusasioita Meloja-lehden numerossa 4-2001.

 

Osallistujilla on oltava riittävä melontakokemus aallokossa, koska kajakki pidetään pystyssä vartalon liikkeiden avulla. Sen lisäksi melojien täytyy kyetä nousemaan melakellukkeen avulla omatoimisesti takaisin kajakkiinsa kaatumisen jälkeen ja ryhmänä pelastamaan veden varaan joutunut kajakkiinsa ja tyhjentämään se. Ryhmällä pitää olla myös kyky hinata uupunutta tai vammautunutta melojaa.

Melojien ylitystarinoiden keskeistä sisältöä on, että joku tai jotkut kaatuvat.

Järvisoutuvene ei tietenkään ole samalla lailla avomerikelpoinen kuin merikajakki, sillä jo EU:n huvivenedirektiivi määrittelee sen vain suojaisille vesille tarkoitetuksi alukseksi. Jos soutuveneellä lähtee ylittämään avomerta, monta turvallisuusasiaa on otettava huomioon.

Isoa soutuvenettä täytyy osata käsitellä niin, ettei veden varaan jouduta. Jos kuitenkin joku joutuu, pelastamisen hoitaa ensisijaisesti moottorilla varustettu saattovene. Soutuvene on myös niin painava, ettei sen hinaaminen toisella veneellä lihasvoimin ole tuulessa mahdollista.

Merenkäynnin vaarat

Kevään testisoutujen aikana Helsingin edustalla todettiin, että iso soutuvene on aallokkokäyttäytymisen osalta aivan turvallinen vielä 14-15 m/s tuulissa, mutta ongelmaksi muodostuu jo paljon aikaisemmin soutajien jaksaminen. Joten yli 5-7 m/s tuulissa emme olisi Suomenlahden ylitykseen lähteneet.

Varasuunnitelmana oli soutaa vastaava matka rannikkoa pitkin, koska iso joukko ihmisiä on varautunut lähtemään vesille. Olisi ollut turhauttavaa jäädä tykkänään maihin.

Jos taas ennustamaton ukkospuuska tai säärintama olisi yllättänyt meidät avomerellä, veneet olisi laskettu rauhallisesti vasta-aaltoon soutaen lähimmälle tuulen alla olevalle rannikolle tai saareen. Soutuvene pysyy pystyssä erittäin kovassakin kelissä, jos sen kokka pystytään pitämään aaltoa vasten.

Veneen keulamuoto määrittää, mikä täsmällinen kulma on edullisin aaltoon törmäämisen kannalta. Toiselle paras on hieman viisto kohtaamiskulma, toiselle aivan kohtisuora. Pääasia on, että aalto kohdataan mahdollisimman hitaalla vauhdilla.

Tuulen roiskuttaman veden varalta kaikissa veneissä oli äyskäreinä isot kauhat ja sankot.

Äärimmäisissä olosuhteissa saattovene olisi noukkinut uimatasonsa kautta kyytiin kaikki soutajat ja ottanut veneet hinaukseensa.

Olen itse retkisoutanut tuhansia kilometrejä Saimaalla. Ainoat yllättäen veneen sisään lyöneet aallot ovat olleet laivojen tai isojen moottoriveneiden aiheuttamia.

Suomenlinnan merivartioston luutnantti Aki Tiainen varoitti meitä lähtiessämme aivan erityisesti pika-alusten peräaalloista, jotka voivat olla parimetrisiä ja niin jyrkkiä, että voivat jopa kaataa veneen.

Tallinna on vaarallinen

Tallinnan seudulle soutaminen on nykyään vaarallista vilkkaan laivaliikenteen vuoksi. Soutuvene on liian hidas alus seilaamaan paljon suurempien ja nopeampien seassa.

Kun suuntasimme Ihasaluun, pääsimme heti Suomenlinnan jälkeen eroon Tallinnan laivaliikenteestä.

Ratkaisumme oli oikea, sillä jo pitkin Suomenlahteakin seilaavat laivat olivat aivan tarpeeksi vaarallisia. Huonon näkyvyyden vallitessa ne olisivat olleet todellinen riski.

Kaikki veneet oli varustettu tutkaheijastimin ja saattovene huolehti siitä, että väylät ylitettiin suppeana ryhmänä. Kauppalaivat eivät välttämättä osaa havaita yksittäistä soutuvenettä tai kajakkia, koska ne ovat avomerellä harvinaisia.

Veneiden turvavarusteet

Pelastusliivien, äyskäreiden, hinausköyden ja tutkaheijastimien lisäksi jokaisella venekunnalla oli käytössään LA-puhelin. Lisäksi jokaisessa veneessä oli kaksi hätärakettia. Seurueessa oli myös kaksi ensiapukoulutuksen saanutta henkilöä ja molemmilla oli ensiapulaukku mukana.

Saattoveneessä oli VHF-radio. Sen avulla olisimme saaneet yhteyden tarvittaessa meripelastukseen tai rannikkovartiostoon.

Useimmilla osanottajilla oli mukanaan matkapuhelin ja numerot olivat järjestäjien tiedossa. Ongelmatilanteessa niilläkin olisi voinut pitää yhteyttä, mutta keskellä Suomenlahtea on lähes 20 kilometrin levyinen katvealue, jossa matkapuhelimet eivät toimi.

Koska uskon, että avomerisoutu yleistyy, kuten merimelonta aikoinaan, toivon keskustelun niin turvallisuusasioista kuin reiteistäkin jatkuvan.

Pertti Rovamo

Lue juttu Soutaen Suomenlahden yli Erä Vaeltaja 7E-2006!