Kalojen alamitat nousevat

Kalojen alamitat nousevat, saimaannieriä rauhoitetaan kokonaan


Helsinki 14.11.2013
Neljän lohikalan alamitat nousevat ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella kokonaan vuoden 2014 alusta lähtien. Valtioneuvosto hyväksyi tänään asiaa koskevan kalastusasetuksen muutoksen.

Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen uudet alamitat 1.1.2014 lähtien ovat meritaimenella ja järvilohella 60 senttimetriä. Järvitaimenen uusi alamitta leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä on 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä. Harjuksen alamitta nousee leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä 35 senttimetriin, pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyy ennallaan 30 senttimetrissä. Vuoksen vesistöalueen nieriä eli saimaannieriä rauhoitetaan täydellisesti, eli sen pyynti ja saaliiksi ottaminen on kokonaan kiellettyä.

Alamitta- ja rauhoitussäännösten tarkoituksena on turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien säilyminen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulevien uusien säännösten tavoitteena on tehostaa meritaimenen, järvilohen, järvitaimenen, harjuksen ja saimaannieriän suojelua sekä edistää näiden kantojen elpymistä ja kestävän kalastuksen toteutumista.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Jouni Tammi, kalatalousylitarkastaja, p. 0295 162 313
etunimi.sukunimi@mmm.fi

Sama uutinen alkuperäisillä sivuilla on tässä.

Melkoinen uutinen

Edellinen on suoraan kopioitu ministeriön sivuilta ja olikin melkoinen pommi. Itse näen sen erittäin hyvänä suuntana lohikalojen kannoille, mutta tuo aiheuttaa varmasti monenlaista liikehdintää kalavesien omistajatahoille.
Samalla satuin juurikin olemaan kokouksessa, jossa ELYn virkamies kertoi tuoreeltaan, että tässä on nyt ehkä tilanne, jossa kalavesien omistajatahot saattavat tukeutua asetukseen/lakiin, joka kenties antaisi mahdollisuuden hakea poikkeusta taimenen alamittasäädökseen erityiskohteelle, mikäli pystytään merkitsemään kalastettavat eli istutetut taimenet varmuudella. Tämä tarkoittaisi eväleikattuja tai muuten selvästi merkittyjä istukkaita (esim. ankkurimerkki).
Istutustaimenten kalastus siis saattaa jatkua 60 cm pienemmillä mitoilla. Moni erityiskalastuskohde / kalastusalue / kalastusmatkailuyrittäjä tulee miettimään tarkkaan ja selvittää kaikki mahdollisuudet poikkeuslupien saamiseksi. Jos poikkeuksia ei sallita, niin taimenistutukset saattavat monin paikoin jäädä kokonaan pois ja koskivesiin tankataan kirjolohia ongittavaksi. Kirjolohien istutukset todennäköisesti tulevat kasvamaan.
Taimenen 60 sentin alamitta koskee käytännössä napapiirin eteläpuolista aluetta - pohjoispuolella alamitta on 50 senttiä. Harjuksen 35 sentin alamittaraja on myös napapiirin korkeudella. Tämä harjuksen vapauttaminen pohjoisempana tosin ihmetyttää, että eikö sen 35 senttiä olisi voinut laittaa koko maan kattavaksi. Olisi Lapin harjukset saaneet kasvaa edes ruokakalan kokoon.

Poikkeusluvan haku

Poikkeuslupaa voisi hakea ELY -keskukselta 1.1.2014 alkaen - ei ennen. Toteutuessaan ja ELYn antaessa hyväksynnän, marssijärjestys olisi kuten muissakin lupamenettelyissä ja päätös kiertäisi näin ollen kuntien ilmoitustaulut valitusaikoineen ennen kuin poikkeulupa astuisi voimaan. Joku henkilö/taho voi normaaleissa lupamenettelyissä valittaa asiasta ja valitus käsitellään normaalin byrokratiakaavan mukaan. Toteutuessaan ja prosessin läpi käytyään lupa myönnettäisiin joko määräajaksi tai toistaiseksi.
Lupamenettely on maksullista ja varmasti erityiskohteet, jakokunnat ja kalastusalueet tulevat neuvottelemaan, haetaanko lupaa yhdessä vai erikseen ja kenellä olisi parhaat mahdollisuudet poikkeuslupaan. Poikkeusluvalle pitää löytyä kunnon perusteet, prosessi tuskin on mikään läpihuutojuttu.

Entäs sitten

Lakimuutos tulee todennäköisesti vaikuttamaan jollakin aikataululla myös kalastuslupien hintoihin. Kalapaikat, jotka siirtyvät käyttämään yksinomaan mäti- ja pienpoikasistutuksia pääsevät istutuksissa vähemmällä ja lupahinta voi jopa laskea. Isoja istukkaita tankkaavien kalapaikkojen kustannukset voivat taas nousta.
Suomi on poikkeuksellinen maa monella tavalla. Kansa on sitkeää, ahkeraa ja tunnollista, paitsi kalavesien hoidossa. Kaikki kalat kalastetaan varmasti viimeistä sinttiä myöten pois, jos vain saadaan. Olen kuullut monen monta tarinaa, kuinka joku kalastaja on saanut elämänsä saaliin, mutta todennut lopulta harmistuneena, että olisi sittenkin pitänyt olla peräkärry tai traktori korkealaitaisella kärryllä matkassa. Pietarinkaan kalansaalis ei riitä - ahnehditaan enemmän kuin jaksetaan syödä.
Nykypäivän isojen pomojen käytös optioineen ja palkkioineen tosin on samaa perisuomalaista ahneutta - mikään ei riitä. Ahneus ja kateus siitä, että naapuri kumminkin tuon syö, jos ei itse heti kolkata lienee päällimmäisenä mielissä. Tarvitaan asennemuutos, joka usein vie yhden miessukupolven, ennen kuin oikeasti tapahtuu muutoksia. Ja sama kuvio jatkuu niin kalavesillä, riistametsällä, politiikassa kuin alkoholinkin käytössä.
Jos Suomen kansa olisi viisas, niin mitään lohikalojen alamittoja ei tarvittaisi lainkaan. Kalastettaisiin kohtuudella ja kohdennettaisiin kalastus vain sellaisiin yksilöihin, jotka olisivat riittävän kokoisia ja vähintään kertaalleen kuteneita. Pienissä puroissa taimen voisi olla ruokakalaksi sopiva 30 - 40 sentin pituisena (normaalisti jo kuteneena) - isommissa reittivesissä graavikala saisi olla vähintään 60 - 70 senttiä.
Nyt nämä uudet alamitat aiheuttavat varmasti monenlaisia ajatuksia itse kussakin kalastusasioista/istutuksista päätettäessä. Suomalaiseen tapaan ensimmäisenä tutkitaan lain kaikki mahdolliset porsaanreiät, sitten mietitään mitä joudutaan pakosta tekemään, ettei oma kalastus kärsi ja vasta viimeisenä herätään miettimään lain tarkoitusta - turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien säilyminen.

15.11.2013 klo 14:34

Pertti Kanerva

Eralehti.fi

Tilaajapalvelut
xLehtiesittely
xTilaa lehti
xOsoitteenmuutos
xTilausmuutokset
Mediatiedot / Lehti
xIlmestymis-ja aineistoaikataulu
xIlmoitushinnat
xIn English
Mediatiedot / Verkkopalvelu
xAineiston toimitus ja tekniset tiedot
xHinnasto