Norjalaiset lakkasoilla
Pohjoisen hienolla marjalla on monta nimeä - hilla, lakka tai muurain, jota myös Norjassa arvostetaan.
Elokuun puolivälin lohireissulla Norjan Finnmarkissa ei voinut välttyä näkemästä autoja parkissa pitkin tienvarsia. Kalamiehen silmin sitä ensin katseli, josko lähialuilla näkyisi järviä tai jokia. Myös Norjan hyvillä rautuvesillä tai kalaisilla järvialueilla voi olla omat "sesonkinsa".
Hyvän kalapaikan merkki on usein tienvarren autoparkit. Ja varsinkin hyvän lohennousun aikaan jokien varsilla on runsaasti norjalaisten autoja merkkinä, että kalaa on. Onhan Suomenkin istutusvesillä aina tankkiauton perässä kalastajaruuhkaa.
Katselin myös olisiko erämökkejä näkyvillä. Norjalaisten mökkielämä poikkeaa suomalaisten vastaavasta. Norjassa mökeillä ei varata rantoja omaan käyttöön, vaan mökit ovat yleensä korkeammalla tai hieman etäämmällä vesistöistä eikä siten "tapeta" vesien yleistä virkistyskäyttömahdollisuutta kuten Suomessa.
Eipä niitä mökkejäkään näkynyt tienvarsien automääriin nähden riittävästi, joten jostakin muusta oli kyse. 
Poikkesin välillä oikomassa pitkästä istumisesta sekä ajosta jäykistynyttä kroppaa ja samalla haukkaamassa happea. Hetken tepastelu merenrantakallioilla ja niiden välissä kostealla turvekentällä paljasti kypsiä ja kypsymässä olevia kellanoransseja marjoja - lakkoja/hilloja.
Ahaa, olin vallan unohtanut, että nyt olikin pohjoisessa hilla-aika ja norjalaiset tietenkin ahkerina poimijoina keräämässä hilloja. Ainakin Etelä-Suomessa hilla-aika alkaa olemaan ohi, mutta pohjoisessa kausi voi vielä jatkua.
Pitihän niitä lakkoja maistaa ja makoisia olivat. Täytyy kyllä tunnustaa, ettei oma suu ei hillaa/lakkaa (miksi sitä marjaa nyt halutaankaan kutsua) maista maultaan niin ylivertaiseksi kuin sitä yleisesti kehutaan. Mielestäni lakka on yliarvostettu marja, mutta kyse on vain oman makuaistin tuoma mielipide. Varmasti suurin osa hillankerääjistä on täysin eri mieltä ja hillan maku ylitse muiden. Tätä en kiistä - makuasioista ei kannata väitellä.
Matka jatkui ja tarkemmin katsoen etäisillä soilla saattoi nähdä useita, parhaimmillaan jopa kymmenkuntakin poimijaa samalla vilkaisulla. Hienoa, että marjastus osataan. 
Myöhemmin myös lähempänä tietä näkyi poimijoita ja kävelipä muutamia norjalaisia tielläkin ämpäreineen. Yhtään "ämpärirohmua" en kyllä bongannut, vaan ne mitä selvästi näki - astioissa oli varsin maltillisia määriä tuota pohjoisen herkkumarjaa.
Nähtävästi hillat maistuvat myös norjalaisille ja hillabisnes lienee myös Norjassa kovaa tasoa. Muistui mieleen myös nuoruusvuosilta, kun eräs norjalainen tuttava kertoi Lakselvin edustalla vuonossa olevasta isosta hillasaaresta. Saari on erittäin tunnettu runsaista ja varmoista hillasadoista. Vuonossa ei pakkaset pääse tuhoamaan kukintoja ja vain huonoon aikaan sattuneet rankkasateet voivat viedä sadon. Joka tapauksessa sieltä kerääjät pääsivät tienaamaan melkoisia summia.
Suomessa on paljon soita, mutta kyllä niitä Norjassakin on. Ainoa vain, että Norjalaiset eivät ole ojittaneet soitaan ja vedet voivat olla kristallinkirkkaita keskellä suoalueitakin. 
Lienee Suomenkin vesistöt olleet kirkkaita ennen kuin perisuomalainen Jussi ilmestyi kuokkineen suon laitaan. Sen jälkeen maisema muuttui ja myös vesistöt tummuivat.
Suomessa hillanpoiminta on tunnetusti iso bisnes. Hillakilo on arvokas ja parhaita hillapaikkoja vartioidaan kypsymistä odottaen vaikka haulikon kanssa. Ainakin vanhat tarinat ja elokuvatkin ovat kertoneet hupaisistakin tapauksista.
Joka tapauksessa sienestys ja marjastus ovat hienoja harrastuksia, joilla kerätään luonnon antimia talven varalta. Ja meillä pohjoisen kansoilla luonto on pääosin puhdasta - niin marjatkin.
Etelä-Suomessa ainakin on hillakausi ohi ja myös mustikka- ja vadelmakausi käynnissä ja paikoin ohikin. Seuraavana on vuorossa puolukka, jota kannattaa ehdottomasti myös kerätä.
Marjastus on vähentynyt selvästi suomalaisissa perheissä ja toivonkin, että marjastusta opetettaisiin maamme nuorisolle paljon nykyistä aktiivisemmin.
Ei ne hirvikärpäset niin pahoja ole, ettei metsään voi ollenkaan mennä. Hirvikärpäsistä on tehty niin isoja härkäsiä, että siitä saadaan hyvä syy olla tykkänään menemättä marjaan tai sieneen. Laiskuus voittaa, joka tarttuu helposti - etenkin nuorisoon.
Hirvikärpästakki päälle ja marjaan tai sieneen. Talvella on sitten hyvä nauttia makoisista ja puhtaista luonnon antimista.
Kirjoittanut: Pertti Kanerva 19.8.2012 10:44:33
Kommentit
Ihan hyve4 kirjoitus Paavolta.Nyt vain on uelvsalettaka nousta markkinavoimien saneluvaltaa vastaan. Te4sse4 Vasemmistoliitto ministereineen voi olla aloitteellinen. Site4 se voi olla seke4 valtiollisen hallinnon ette4 kunnallisen hallinnon tasolla esitte4me4lle4 ihan lainse4e4de4ntf6f6nkin ulottuvia ratkaisuja.Talouden demokratisointiasia voisi olla se ne4kyve4 askel, jonka toivoisin ne4keve4n pe4ive4nvalonsa muodossa jos toisessakin Vasemmistoliiton esityksisse4 keskustelujen avaamiseksi koko vasemmistossa ja ay-liikkeesse4. Jos milloinkaan niin nyt te4me4n hallituskauden te4sse4 vaiheessa talousdemokratian kehitte4misen nostaminen politiikan agendalle voisi tuottaa tulostakin. Porvarispuolueiden asema ne4ytte4isi nyt sellaiselta, ette4 vasemmiston ja ay-liikkeen nouseminen johtoajatusten esitte4je4ksi voi toteutua yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tilanne on jotenkin odottava, ja siite4 on syyte4 ottaa vaarin.Selkee4n kapitalismikritiikin lise4ksi olisi Vasemmistoliiton nostettava laajennetun demokratian vaatimus pe4ive4npolitiikan vaatimukseksi ja puheenaiheeksi. Te4me4 koskee samalla seke4 valtio- ette4 kuntatasoa, mutta myf6s yksityiste4 sektoria. Tyf6 ja opiskelu ovat ihmisten asioita, niin site4 on demokratia kaikkinensa, myf6s tyf6-, talous- ja opintodemokratia. Rahan vallasta kansanvaltaan on edelleenkin ajankohtainen vaatimus.